Mauri Sariolan seurassa

Mauri Sariolan seurassa lukupiirin vuosi 2010 käynnistetään aikaisempaa laajemmalla kokonaisuudella. Käsittelemme kolme teosta, jotka muodostavat kokonaisuuden. Keskusteluaika on aluksi tammikuu, mutta tarvittaessa jatkamme samoilla kirjoilla siitä eteenpäin.

Kirjojen takakansien tekstit

Talvisodan vänrikki

Suursodan varjo ei huoleta nuorta Tapio Heinlampea. Kesä 1939 on lämmin ja pehmoinen, tytöt kuin mansikoita ja tuomariksi valmistuminen häämöttää näköpiirissä. Hilpein mielin lähdetään linnoitustöihin Karjalan kannakselle.

Satutaan Summan Kylään. Kivenväännössä ja junttalauluissa on leikin maku.

Mutta syksyllä taivas tummuu. YH-käsky tulee myös reservin vänrikille ja sk-upseerille Tapio Heinlammelle, ja hän saa kiväärijoukkueen johdettavakseen. Arvellen hän katsoo hämäläisiään: on punikkipoikaa ja suojeluskuntalaista, työmiestä ja trokaria, maajussia ja kartanonperijää.

Tullaan jälleen Summaan. Nyt on vastassa vihollinen.

Joulukuun kovina päivinä Tapio Heinlampi saa huomata, kuinka miehistä tulee taistelijoita, monesta myös sankari, Summasta peräti legenda. Kesä 1939, se lämmin ja pehmoinen, on kaukana.

Oli sukupolvi, jonka nuoruus päättyi vuonna 1939. Millainen aika sen oli kasvattanut, miten se tunsi ja ajatteli ja mitä siltä vaadittiin - siitä kertoo tämä kirja. Tämä on Mauri Sariolan romaani talvisodasta. Ei tuumaakaan periksi, tässä sanotaan. On jämpti niin.

Jatkosodan kapteeni

Kovin pian saavat rauhan askareet jäädä, välirauha järkkyy ja reservin luutnantin Tapio Heinlammen täytyy monen muun lailla sonnustautua kenttäharmaisiin ja lähteä sinne, missä miestä jälleen tarvitaan. Ja missä luotien laulut ne soi. Mutta hyökkäysvaiheen rauhoituttua asemasodaksi saa joukkueenjohtajakin vuorollaan käteensä kaivatun lomalitteran. Jatkosodan kapteenissa Mauri Sariola kuvaa taisteluijen ohella myös kotirintaman elämää, sodanajan Helsinkiä, sen arkea ja juhlaa.

Jälleenrakennettu maa

Tapio heinlampi palaa sodasta ja hetken huokaistuaan ryhtyy jälleen rauhan töihin. Hän saa takaisin entisen asuntonsa ja työpaikkansa Helsingissä, mutta siirtyy varsin pian SOTEVAn palvelukseen. Lakimiehenä hän on mukana Suomen jälleenrakentamisessa ja seuraa etuoikeutetulta näköalapaikalta sotakorvausteollisuuden syntyä. Myös omissa henkilökohtaisissa ympyröissään sodan käynyt mies joutuu pohtimaan ratkaisua: joko olisi aika vaihtaa humupekan elämänmeno vakiintuneisiin perhesuhteisiin ja ryhtyä tälläkin tavoin rakentamaan yhteistä isänmaata.

Lokakuun ajan Mauri Sariolan Seurassa -lukupiirissä keskustellaan Sariolan myydyimmästä kirjasta Lavean tien laki. Keskustelu tästä kirjasta jatkuu vielä toistaiseksi marraskuun ajan. Aikaisempiinkin kuukauden kirjoihin voi edelleen lähettää kommentteja.

Kirja sai aikanaan ranskalaisen Prix du Roman d’Aventures palkinnon parhaana käännösdekkarina Ranskassa.

Matti Viima on aloitteleva asianajaja, jolla on vaatimaton toimisto Helsingissä ja hyvännäköinen sihteeri Raili. Viima saa asiakkaakseen upporikkaan taloustirehtööri Patamaan, joka kertoo huolensa: häntä kiristetään. Patamaa on innostunut vanhoilla päivillään kirjoittamaan rakkauskirjeitä kahdelle naiselle, iloluonteiselle neiti Iiris Rytköselle ja äidilliselle rouva Elsa Einolalle. Kiristäjä uhkaa aiheuttaa häväistysjutun lähettämällä kirjeet Patamaan kotipitäjän silmäätekeville ellei tämä suostu maksamaan suurta rahasummaa. Viima tutkii asiaa ja ehtii jo kyllästyä Patamaan sotkuisiin naisjuttuihin, kunnes yhtäkkiä tapahtuu - murha. Nyt on leikki kaukana. Monien yllätysten jälkeen seuraa skandaalinkäryinen oikeudenkäynti. Viimalla on omat käsityksensä siitä kuka on syyllinen ja kuka ei. Jännitys kohoaa…

Mauri Sariolan seurassa lukupiirin elokuun kirja on vuonna 1957 Gummeruksen kustantamana ilmestynyt Joka tuulen kylvää.

Kirja on romaani, mutta siinä on runsaasti omaelämäkerrallisia aineksia. Kirjailija kertoo vapaasti ja kaunistelematta sodan jälkeisen akateemisen nuorison elämästä: opiskelusta ja vapaa-ajasta.

Lukupiiri keskustelee kirjasta ja sen tuomista ajatuksista elokuun 2009 ajan. Kommentit ovat tervetulleita. Kirjaa pääsee käsittelemään klikkaamalla kommentit.

TAUSTOITUSTA ROMAANILLE JOKA TUULEN KYLVÄÄ…

Kahdella poliisiromaanilla lupaavasti vuonna 1956 debytoinut Mauri Sariola vaihtoi kolmannessa kirjassaan lajityyppiä ja kirjoitti opiskelijaromaanin.  Lajityyppimääreeksi kirjan alkulehdille on painettu ylioppilasromaani, joka on julkaisuajankohdan terminologian mukainen nimitys.   Opiskelijaelämää Sariola kuvasi myös romaanissa Onnensoturit (1967) sekä vähäisessä määrin myös Talvisodan vänrikissä (1979).

Vuonna 1957 julkaistu Joka tuulen kylvää… on kahdellakin tapaa erityisen mielenkiintoinen.  Avainromaanina se johdattaa lukijansa Sariolan henkilöhistorian lähteille, ja ”tavalliselle” lukijalle se on mielenkiintoinen kurkistus sodanjälkeiseen opiskelijaelämään Helsingissä.  Teosta voisi hyvin nimittää myös ajankuvaromaaniksi.

Riehakas opiskelijaelämä ei ole meidän aikojemme keksintö tai yksinoikeus.  Meno oli kovaa ja kosteaa, kun sodasta palanneet ja sinne parhaan nuoruutensa uhranneet miehet opettelivat taas elämään normaalin yhteiskunnan säännöillä ja tottelemaan muita auktoriteetteja kuin sotilasesimiehiä tai alituista kuoleman uhkaa.

Kirja kertoo nuoren lainopin ylioppilaan (nykysuomeksi oikeustieteen opiskelijan) Esko Arran karikkoisesta väylästä opintojen, perhesuhteiden ja rakkauselämän vesillä.  Päähenkilö jättää turhautuneena sekä opinnot että Helsingin ja lähtee kokoamaan elämänsä sirpaleita aina Kööpenhaminaa ja Lappia myöden.  Tarina on vahvasti omaelämäkerrallinen ja Sariolan henkilöhistoriaa tuntevat tunnistavat helposti oikeita henkilöitä romaanihenkilöiden nimien takaa sekä aitoja tapahtumia Mauri Sariolan elämäntaipaleelta.  Kirjan julkaisuvuonna tapahtumista oli kulunut kymmenisen vuotta tai jopa selvästi alle, joten ne olivat kirjailijan tuoreessa muistissa.

Kirjan nimen näkee valitettavan usein väännetyksi muotoon ”Joka tuuleen kylvää…”.  Oikea nimi kirjoitetaan vain yhdellä e-kirjaimella ja se on alkuosa raamatulliselle sananlaskulle ”Joka tuulen kylvää, se myrskyn niittää”.  Sariola käytti mielellään runouden, laulujen ja Raamatun sitaatteja tekstiensä otsikoina ja usein teksteissäkin.

Joka tuulen kylvää… oli sikäli huomionarvoinen teos, että se avasi Sariolalle väylän pois pelkästä rikoskirjallisuudesta, jonka taiturina hänet kuitenkin parhaiten tunnetaan.  Sariolan tuotannon muu kuin rikosromaaniosa on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle, vaikka sieltä löytyy todellisia helmiäkin, kuten Kustaa Mauri Armfeltista kertova kaksoisromaani Suomalainen ratsastaja (1977) ja Suomalainen kavaljeeri (1978).

Seppo Simola

Lukupiirin hallinto on valinnut kesäkuun 2009 kuukaudenkirjaksi Mauri Sariolan ensimmäisen romaanin, Laukausten hinta. Tämä teos on keskusteltavana kesäkuun ja heinäkuun ajan.

Kirjan takakansi kuvaa romaania seuraavasti:

Mainio kotimainen salapoliisiromaani - todistus alan suomalaisen kirjallisuuden kilpailukyvystä parhaan ulkomaisen rinnalla. - Eräästä järvestä löydetään tuntematon miehen ruumis, jonka jalkoihin on sidottu painoksi raskas betonijärkäle. Löytö johdattaa etevän komisario Susikosken edellisen vapun vastaanottajaisiin ja vielä etäisempiin tapahtumiin, jotka ovat olleet alkuna monihaaraiseen kiristys- ja murhajuttuun.

Tässä teoksessa Sariola esittelee ensimmäisen kerran luomansa poliisihahmon, komisario Susikosken. Myöhemmin Leo Olavi Susikoski on pääosassa noin neljässäkymmenessä romaanissa sekä useissa radiokuunnelmissa ja lehtien jatkokertomuksissa.

Toukokuun keskustelukirja, Ei loitsu eikä rukous, sai aikaan laajaa keskustelua. Tämän kirjan keskustelu jatkuu edelleen.

Nyt toivotaan myös mielipiteenvaihtoa Laukausten hinnan osalta. Osallistuminen lähtee klikkaamalla “Kommentit”. Kaikki sariolahenkiset mukaan. Kielteisetkin arviot ovat sallittuja.

Lukupiirin ensimmäinen kirja on Ei loitsu eikä rukous, jota luetaan ja josta keskutellaan huhti-toukokuun 2009 ajan. Valitsimme kirjan lukupiirin ensimmäiseksi kirjaksi, koska sen julkaisemisesta tulee tänä vuonna 50 vuotta.

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran Gummeruksen kustantamana vuonna 1959. Siitä on tehty kaikkiaan kahdeksan painosta. Kirja on Sariolan 8. kirja.

Seitsemännen painoksen, vuodelta 1972, takannessa kirjaa on kuvattu seuraavasti:

“Kirja on romaani suomalaisesta lääkäristä. Se on sariolamaisen huumorin elävöittämä, värikäs kuvaus lääketieteen opiskelijan maailmasta ja lääkärin jokapäiväisestä työstä.
Romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle sodan päiviltä. Kaksi nuorta miestä on matkalla lomalle, kun heidän junansa joutuu pommihyökkäyksen kohteeksi. Tästä hetkestä heidän mielissään kiinteytyy päämäärä: valmistua lääkäriksi. Heidän vaiheensa johdattavat lukijan siihen erikoislaatuiseen ympäristöön, jossa tulevia parantajia valmennetaan vaativaan tehtävään. - Varsinainen lääkärintyö muodostaa romaanin toisen puolen. Kirjailija kuvaa sitä sen inhimillisimmässä toimintakentässä: kunnanlääkärinä.
Sariolan kerronta pitää totuttuun tapaan herkeämättä vallassaan, yhtä hyvin romaanin dramaattisissa tapahtumajaksoissa kuin päähenkilön elämään syvästi vaikuttavan rakkaustarinan kuvauksessa.”

Rentouttavia lukuhetkiä! Kerro näkemyksesi ja mielipiteesi kirjasta.

Mauri Sariola -seura on Sariolan tuotannon ympärille perustettu kirjailijanimikkoseura.

Lukupiiri on kaikille avoin keskustelufoorumi, jossa käsittelemme lukupiiriomaisesti kirjailijan tuotantoa.